Archive

Tag Archives: Hietarannan paviljonki

Today I am going to be helping to guide a bunch of Helsinki-lovers along a few familiar routes of my native city, not straying more than a thousand metres or so from where I was born.

It’s part of an international celebration of the work and legacy of urban writer and activist Jane Jacobs. And it’s thanks to the collective and ongoing enthusiasm of Finland’s dodos that some walks are going ahead here. It’s not going to be the cloudless day it was yesterday, but I think it’ll be a good day for a walk. Just like it so often is in these parts.

We will be meeting at 1.30 on the southern edge of the Meilahti hospital campus at the Children’s Castle hospital. We will walk along the leafy seaside edge of Taka (or Rear) Töölö (“architecturally highly valued”) and wend our way via Helsinki’s favourite beach, a historic “pavilion” and a seaside cemetary to another hospital in Kamppi, Maria. There we’ll pick up the end of the Baana cycle-route (the ex-railway) and end up at Jätkäsaari’s Huutokonttori, a show-site of 21st century construction surrounded by plenty of building site. A café and other facilities will be open until 17.00.

Reittimme lähtee Meilahdesta ja jatkuu kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaan Taka-Töölön länsipuolitse pitkin Taivallahden rantaa. Käydään Hietaniemen uimarannalla ja hautausmaalla, poiketaan Marian Sairaalalla, nähdään Baana ja päädytään Jätkäsaaren infokeskukseen eli Huutokonttorille.

Meilahti (eli kaupunginosa numero 15), Taka-Töölö (14), Etu-Töölö (13), Kamppi (04), Länsisatama (20). Matkan varrella mm.:

* Lastenlinna (Elsi Borgin, Otto Flodinin ja Olavi Sortan suunnittelema). Rappauksen taidonnäyte – Yrjö Kyllösen työtä.

Puistoa ja muuta mukavaa.

Soutustadion ja Merimelojat sekä erilaisia ravitsemuspalveluja.

Mattolaituri, maitokauppa, venesatama. Hesperian Esplanadin länsipää.

Suomen Ympäristökeskus, entinen Yleisradion toimitalo, 1968.

* Taivallahden Kasarmit 1945-5, Martta Markikainen (myöh. Ypyä) ja Märtha Lilius-Tallroth. Helsingin ensimmäisiä funkkisrakennuksia. Esimerkki “puolustusministeriön 1930-luvun alun pyrkimyksistä optimaalisesti mitoitettuun, tarkoituksenmukaiseen, kestävään ja hygieeniseen arkkitehtuuriin”. Puolustusvoimat muutti pois 2000. “Tyhjillään olo on rapauttanut rakennuksen kunnon nopeasti”. (H:ki. Asemakaavan muutosselostus 2013).

* Hietarannan paviljonki – 1930 Gunnar Taucher

Hietaniemen hautausmaa, perustettu 1829.

Kulkutauteihin alunperin erikoistunut Marian Sairaala – tällä paikalla vuodesta 1873 – tällä nimellä vuodesta 1894.

Baana, avattu 2012.

Huutokonttori, Tyynenmerenkatu 1, ja rakennustyömaata.

Ja facebook linkin kautta näkyy, miten joku siellä Janeswalk-organisaatiossa on lähtenyt markkinoimaan kävelyämme:

Ville Ylönen, Diplomityö: Hietarannan vanhan pukusuojarakennuksen korjaus- ja muutossuunnitelma kyätaloksi, Aalto Yliopisto 2012

Ville Ylönen, Diplomityö: Hietarannan vanhan pukusuojarakennuksen korjaus- ja muutossuunnitelma kyätaloksi, Aalto Yliopisto 2012

Mielipide
torstaina 10.1.2013

Hietsun vanhan paviljongin purkupäätös olisi käsittämätön


Eeva Berglund


Kau­pun­gin­hal­li­tus jät­ti maa­nan­tai­na 7. tam­mi­kuu­ta Hie­ta­ran­nan kiis­ta­ka­pu­lak­si nous­seen pui­sen pa­vil­jon­gin tu­le­vai­suu­den vii­kok­si pöy­däl­le. Ra­ken­nus, jo­ka on ilah­dut­ta­nut ja pal­vel­lut hel­sin­ki­läi­siä jo vuo­des­ta 1930, saa­te­taan pur­kaa.

Mar­ja Sa­lo­maan kir­joi­tus (HS Kau­pun­ki 8. 1.) ab­sur­din ti­lan­teen taus­tois­ta oli su­rul­li­nen ja kä­sit­tä­mä­tön ta­ri­na laa­jem­mas­ta­kin Hel­sin­kiä vai­vaa­vas­ta on­gel­mas­ta.

Kun me­neil­lään ole­va val­ta­va muu­tos mai­ni­taan juh­la­pu­heis­sa, muis­te­taan ai­na sa­noa, et­tä hel­sin­ki­läi­nen ra­ken­net­tu ym­pä­ris­tö on ul­ko­mai­ta myö­ten ar­vos­tet­tua. Ai­ka­kau­teen kuu­luu myös se, et­tä hel­sin­ki­läi­siä ke­ho­te­taan oma-aloit­tei­suu­teen myös kau­pun­kin­sa pa­ran­ta­mi­ses­sa. Sa­maan ai­kaan kui­ten­kin vä­lin­pi­tä­mä­tön suun­nit­te­lu uh­kaa pi­la­ta Hel­sin­gin kau­neu­den ja viih­ty­vyy­den.

Yli­ol­kai­nen asen­ne asuk­kai­ta koh­taan ma­sen­taa ja vaa­ran­taa ra­ken­ta­vat­kin aloit­teet.

Asu­kas­jär­jes­töt ovat usein pyr­ki­neet vuo­ro­pu­he­luun kau­pun­gin kans­sa, ja usei­ta vaih­to­eh­toi­sia ja kun­nian­hi­moi­sia­kin suun­ni­tel­mia on tee­tet­ty. Muu­ta­ma nä­ke­mä­ni on tar­jon­nut mie­les­tä­ni vi­ras­to­jen ja suur­ten ra­ken­nus­fir­mo­jen mas­sa­tuo­tan­toa oleel­li­ses­ti hie­nos­tu­neem­pia ja mie­len­kiin­toi­sem­pia rat­kai­su­ja. Nii­tä voi­si ot­taa va­ka­vas­ti useam­min­kin.

Pait­si et­tä ta­paus Hie­ta­ran­ta osoit­taa kau­pun­gin vä­lin­pi­tä­mät­tö­myyt­tä kult­tuu­ri­his­to­riaam­me koh­taan, se koet­te­lee myös oi­keu­den­ta­jua.

Mar­ras­kuun lo­pus­sa­han il­moi­tet­tiin, et­tä kiin­teis­tö­vi­ras­to myi­si Gun­nar Tauc­he­rin suun­nit­te­le­man mie­len­kiin­toi­sen puu­ra­ken­nuk­sen kau­pun­ki­ak­tii­veil­le kun­nos­tet­ta­vak­si. Se oli hie­no pää­tös, an­sait­tu luot­ta­muk­sen osoi­tus ja kii­tos sii­tä suu­res­ta ja ar­vok­kaas­ta työs­tä, jo­ta oma-aloit­tei­set ih­mi­set ovat vuo­sien mit­taan ra­ken­nuk­sen pe­las­ta­mi­sek­si teh­neet.

Sa­lo­maan mu­kaan hal­lin­nos­sa ei tä­tä ole juu­ri­kaan osat­tu ar­vos­taa. Mut­ta kun kau­nis ra­ken­nus on jä­tet­ty rap­peu­tu­maan, myyn­ti­pää­tök­sen hä­ti­köi­ty pe­ru­mi­nen on kä­sit­tä­mä­tön­tä juu­ri nyt, kun in­no­va­tii­vi­nen rat­kai­su­kin oli­si nä­kö­pii­ris­sä.

Pur­kua on pe­rus­tel­tu muun muas­sa sil­lä, et­tä alueell­la oli­si on­gel­mal­lis­ta pyö­rit­tää kah­ta kah­vi­laa. Tii­vis­ty­väs­sä kau­pun­gis­sa lie­nee ti­laa useam­mal­le yrit­tä­jäl­le näin hie­nol­la pai­kal­la.

Toi­nen pe­rus­te­lu löy­tyy apu­lais­kau­pun­gin­joh­ta­ja Han­nu Pent­ti­län al­le­kir­joit­ta­mas­ta esi­tyk­ses­tä kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­le. Sen mu­kaan ra­ken­nus on huo­no­kun­toi­nen ja ym­pä­ris­töään “ny­kyi­sel­lään kiis­tat­ta ru­men­ta­va”, niin­pä “ti­lan­tees­sa, jos­sa ei ole edel­ly­tyk­siä luo­tet­ta­vas­ti ar­vioi­da sen säi­lyt­tä­mi­sen ja no­pean kun­nos­ta­mi­sen rea­lis­ti­sia mah­dol­li­suuk­sia” se on pu­ret­ta­va. Täl­lai­set väit­teet tun­tu­vat se­kä pa­hoil­ta et­tä asian­tun­te­mat­to­mil­ta.

Mi­tä pi­kais­ta pur­kua ha­lua­vat pel­kää­vät? Va­paa­eh­toi­set ovat sin­nik­kyy­ten­sä osoit­ta­neet ja heil­lä on re­surs­se­ja teh­dä uraa­uur­ta­vaa työ­tä yh­tei­sek­si hy­väk­si. Laa­dit­ta­koon kaup­pa- ja vuok­ra­kir­jat si­ten, et­tei kau­pun­gil­le tu­le yli­mää­räi­siä kus­tan­nuk­sia. Jo myyn­nil­lä kau­pun­ki sääs­te­täi­si ar­vioi­dut yli 90 000 eu­roa pur­ku­kus­tan­nuk­sis­sa.

Oli­si kä­sit­tä­mä­tön­tä, jos kau­pun­ki ei voi­si tar­jo­ta pa­vil­jon­gin puo­lus­ta­jil­le edes mah­dol­li­suut­ta.

Ee­va Berg­lund
Etu-Töö­lö, Hel­sin­ki

En ihan muista, miksi laitoin Etu-Töölö, tai miksi käytin usein-sanaa ja se johdannaisia niin paljon, mutta kiva nähdä lehdessä.

Myös Hufvudstadstbladet on julkaissut aiheesta eilen: http://hbl.fi/lokalt/2013-01-08/invanarna-ska-fa-en-chans

 


Eilen kirjakaupassa tulin silmäilleeksi Richard Sennettin viime vuonna ilmestynyttä Together. Sitä edeltävät teos, The Craftsman oli tehnyt minuun vaikutuksen, ja onnistuin myymään siitä arvion eräälle suomalaiselle lehdellekin, joka löytyy edelleen täältä. Uuden kirjan alkusanat sisältävät seuraavan:

The last lap of my project lies before me, a book on making cities. They aren’t made very well today.

Ja kirjahan oli siis ostettava. Ei vähiten siksi, että viime perjantai-iltapäivä meni omasta puolestani sen selvittämiseen, miksi yhtäkkiä Hietarannassa sijaitseva Gunnar Taucherin suunnittelema kaunis puurakennus olisi purettava, kuten Hesari sitten uutisoikin. Alla kuva syksyltä 2009.

HietsuTaucher2009

Helsingin kaupunginhallitukselle ehdotetaan huomisaamuisessa kokouksessa rakennuksen purkua siitä huolimatta, että marraskuussa jo uutisoitiin, että se myytäisiin yhdellä eurolla kaupunginosa-aktiiveille korjattavaksi.

Kaupunkeja ei enää rakenneta kovin hyvin, mutta eivät tunnu demokratian periaatteetkaan oikein toteutuvan.

Tässä on taustalla kunnianhimoista kansalaistoimintaa. Mukana olleilla tahoilla, Töölö-Seuralla, Töölö-Liikkeellä, Töölöläinen Oy:llä ja muilla, on ilmeisesti paitsi sinnikkyyttä myös resursseja. Itse olen sivusta seuraaja, mutta olen iloinnut heidän työstään. Samoin arkkitehti Ville Ylösen panoksesta. Vielä opiskelijana vuonna 2011 ryhtyi hän tekemään diplomityötään rakennuksesta. Työ kartoittaa mm. paviljongin roolia helsinkiläisessä arjessa kautta vuosikymmenten, mutta ennne kaikkea se tutkii vanhan ja uuden puurakentamistekniikaan yhteensovittamisen mahdollisuuksia. Kestävyydestä huolta pitävälle, aiheen ei luulisi olevan marginaalinen. Käsittääkseni Ylösen työ käy mainiosti alustavasta korjausrakennussuunnitelmasta.

Niinpä perjantai ilta, lauantai aamu, ja nyt sunnuntai aamu, ovat taittuneet aiheen parissa, eikä vähiten facebookissa, missä on tuohduttu. Alla oleva kirje taas lähti Hesariin eilen, mutta valitettavasti se kh:n kokous on jo huomenna.

Helsingin rakennettu ympäristö on kovassa muutoksessa. Juhlapuheissa muistetaan iloita myös helsinkiläisten oma-aloitteisuudesta kaupungin kehittäjinä. Mutta tässä koko muutosprosessissa on jotain pahasti vialla. Ympäri Helsinkiä asukkaiden oikeudentajua loukataan yliolkaisella ja suorastaan huonolla suunnittelulla. Ei meitä voi haukkua NIMBYiksi, jos vastustamme sitä uutta, isoa ja rumaa jota tarjotaan. Mielestäni kaupunkiaktiivien teettämät vaihtoehtoiset suunnitelmat ovat yhä useammin virastojen ja suurten rakennusfirmojen massatuotantoa oleellisesti hienostuneempia ja mielenkiintoisempia.
Viimeisin esimerkki oli perjantaina 4.1. tietoon päässyt uutinen Hietarannan entisen kesäkahvilan ja pukuhuonerakennuksen mahdollisesta purkamisesta, jota kaupunginhallitus käsittelee 7.1.. Kaupunki haluaisi sittenkin purkaa rakennuksen, vaikka marraskuun lopussa ilmoitettiin, että Kiinteistövirasto möisi sen töölöläisille kunnostettavaksi säästäen siten arvioidut 90 000€ sekä – asia mikä on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle – kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennuksen.
Se päätös oli suuren työn tulos, jota oma-aloitteiset helsinkiläiset ovat vuosien mittaan tehneet. Vapaaehtoistyön valossa oli selvinnyt esimerkiksi se, että paikalleen sopiva, mutta kaupungin häpeällisesti rappeutumaan jättämä kaunis rakennus, voitaisiin kyllä kunnostaa. Se voisi hyvin jatkaa eloaan siellä mäntyjen juurella, ilahduttamassa tulevia helsinkiläisiä niin kuin on ilahduttanut aiempiakin.
Perjantain uutisoinnin mukaan olisi ongelmallista pyörittää kahta kahvilaa alueella, sillä siellä on jo Ann Mare-niminen kahvila uudessa, oleellisesti vähemmän mielenkiintoisessa, mutta sitäkin näkyvämmässä rakennuksessa. Tuollaisesta asiasta voi kuitenkin sopia kaupungin ja uuden omistajan välillä. Kaupungin nettisivujen linkkiviidakosta löytyi myös Hannu Penttilän allekirjoittama esitys kaupunginhallitukselle, jonka mukaan rakennus on huonokuntoinen ja ympäristöään “nykyisellään kiistatta rumentava”, ja “lähtökohtana tulee pitää sen purkamista tilanteessa, jossa ei ole edellytyksiä luotettavasti arvioida sen säilyttämisen ja nopean kunnostamisen realistisia mahdollisuuksia.”
Tuntui pahalta tuollaista lukea. Jos omatoimisuutta halutaan edistää, ja kun sitä todennäköisesti myös tulevina vuosina todella tarvitaan, jotta Helsinki säilyisi tulevaisuutenakin poikkeuksellisen viehättävänä kaupunkina, miksei kaupunki voi tarjota sinnikkäille ja asiantunteville paviljongin puolustajille edes mahdollisuutta? Mitä kaupunki menettäisi? Innostusta on ja hyvin resurssoidut töölöläiset voivat hyvinkin onnistua tekemään kulttuuriteon, josta varmasti muutkin kuin paikalliset iloitsisivat. Jos kaupunki pelkää, ettei niin olisi, kirjattakoon tätäkin koskevat ehdot kauppasopimukseen.