Lapinlahden kohtalon pitää puhuttaa enemmän

Teksti, jonka lähetin kaksi viikkoa sitten Hesarille mielipidekirjoituksena.* Toissa viikolla kaupunki kertoi, että Lapparin ‘ideakilpailun‘ vastauksia saapui heille määräaikaan mennessä neljä. Joskus kesän lopulla sitten kuulemme, mitä viranomaiset ovat miettineet. Oppiiko kaupungin johto tukemaan kaikkea sitä arvokasta mitä Lapparissa on, vaikkei itseään siitä voisikaan kiittää? Vai kaataako se kylmää vettä niskaan?

IMG_20190522_173112

Helsingissä puhutaan paljon siitä, että tulevaisuuden haasteet kohdataan kaupungeissa. Niissä ongelmat korostuvat, mutta samalla kaupunkielämälle ominaisen innovatiivisuuden ja ’pöhinän’ tuomat radikaalit ratkaisut skaalautuvat menestykseksi ja elinvoimaksi. Tarvitaan mielikuvitusta ja rohkeutta. Valitettavasti kaupungin harjoittama kiinteistöpolitiikka vetää päinvastaiseen suuntaan. Miltei uskomaton esimerkki ongelmasta on Lapinlahden historiallisen sairaala-alueen nurinkurinen tilanne.

Tänä päivänä Lapinlahti on kaikille avoin, ainutlaatuinen ja upea osa Helsinkiä. Missä oli kymmenen vuotta sitten ohikulkijoilta suljettu mielisairaala-alue on nyt hyvinvoinnin, luonnonkestävän elämisen, kansalaistoiminnan ja moninaisen tekemisen tyyssija. On vapaaehtoisten, voittoa tavoittelemattomien tahojen, Lapinlahden Lähteen ja Osuuskunta Tilajakamon, sekä pienipalkkaisten ihmisten ansiota, että kaupungin omistamat sairaalarakennukset upeine puistoineen nyt kukoistavat. Hienoa on myös se, miten Lapinlahti erottuu tunnelmaltaan hälyä tuottavasta valtavirrasta.

On hätkähdyttävää, että kaupunki ei erityisesti tue toimintaa. Päinvastoin, joululomien keskellä se julkisti Lapinlahden sairaala-aluetta koskevan ideakilpailun, jossa ei tosin etsitä ensisijaisesti ideoita, vaan yhtä tahoa, yritystä tai yritysryhmää, joka pystyisi hallinnoimaan kohdetta kokonaisuutena. Kaupunki kai etsii kyllin leveitä hartioita ottamaan vastuun ylläpitokorjausten ja –kustannusten hoitamisesta (onneksi) kuitenkin niin, ettei alue menetä arvojaan. Onhan kyseessä Carl Ludvig Engelin, Empire-Helsingin pääarkkitehdin, käsialaa oleva, pian 170-vuotias kokonaisuus.

Kilpailukutsun mukaan Helsingin kaupungilla ei ole ”tarvetta rakennusten sairaala- eikä muuhunkaan käyttöön”. Niin sanottujen taloudellisten realiteettien valossa, hallinto ehkä näkee velvollisuudekseen pyrkiä maksimoimaan kiinteistötuottoja. Asiaa kannattaa tarkastella muistakin lähtökohdista. Kyseessä on merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde ja monenlaista arvoa luova taiteen ja mielenterveysalan toimijoiden keskittymä. Vallitseva kilpailuideologiaan perustuva politiikka uhkaa ylipäänsä yrityksiä luoda Helsinkiin monimuotoista ja elämän kerroksellisuutta heijastavaa kaupunkia ja aloitekykyä palkitsevaa henkeä. Toki jos tulevaisuuden haasteisiin vastataan vanhoilla standardiratkaisuilla, on se uhka myös Helsingin vetovoimaisuudelle ja kansainväliselle arvostukselle.

Eeva Berglund, helsinkiläinen tutkija.

Kesän muiden tekemisten lomassa voisin itse ehkä perehtyä siihen, miten kohtuusajattelu (Degrowth) saisi tuulta purjeisiinsa myös kaupunkipolitiikassa.

* p.s. Julkaisihan se Hesari sen kirjoitukseni sittenkin – täältä voi linkata.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: