Hietsun paviljongista Helsingin Sanomissa ja HBL:ssä

Ville Ylönen, Diplomityö: Hietarannan vanhan pukusuojarakennuksen korjaus- ja muutossuunnitelma kyätaloksi, Aalto Yliopisto 2012
Mielipide
torstaina 10.1.2013
Hietsun vanhan paviljongin purkupäätös olisi käsittämätön
Eeva Berglund
Kaupunginhallitus jätti maanantaina 7. tammikuuta Hietarannan kiistakapulaksi nousseen puisen paviljongin tulevaisuuden viikoksi pöydälle. Rakennus, joka on ilahduttanut ja palvellut helsinkiläisiä jo vuodesta 1930, saatetaan purkaa.
Marja Salomaan kirjoitus (HS Kaupunki 8. 1.) absurdin tilanteen taustoista oli surullinen ja käsittämätön tarina laajemmastakin Helsinkiä vaivaavasta ongelmasta.
Kun meneillään oleva valtava muutos mainitaan juhlapuheissa, muistetaan aina sanoa, että helsinkiläinen rakennettu ympäristö on ulkomaita myöten arvostettua. Aikakauteen kuuluu myös se, että helsinkiläisiä kehotetaan oma-aloitteisuuteen myös kaupunkinsa parantamisessa. Samaan aikaan kuitenkin välinpitämätön suunnittelu uhkaa pilata Helsingin kauneuden ja viihtyvyyden.
Yliolkainen asenne asukkaita kohtaan masentaa ja vaarantaa rakentavatkin aloitteet.
Asukasjärjestöt ovat usein pyrkineet vuoropuheluun kaupungin kanssa, ja useita vaihtoehtoisia ja kunnianhimoisiakin suunnitelmia on teetetty. Muutama näkemäni on tarjonnut mielestäni virastojen ja suurten rakennusfirmojen massatuotantoa oleellisesti hienostuneempia ja mielenkiintoisempia ratkaisuja. Niitä voisi ottaa vakavasti useamminkin.
Paitsi että tapaus Hietaranta osoittaa kaupungin välinpitämättömyyttä kulttuurihistoriaamme kohtaan, se koettelee myös oikeudentajua.
Marraskuun lopussahan ilmoitettiin, että kiinteistövirasto myisi Gunnar Taucherin suunnitteleman mielenkiintoisen puurakennuksen kaupunkiaktiiveille kunnostettavaksi. Se oli hieno päätös, ansaittu luottamuksen osoitus ja kiitos siitä suuresta ja arvokkaasta työstä, jota oma-aloitteiset ihmiset ovat vuosien mittaan rakennuksen pelastamiseksi tehneet.
Salomaan mukaan hallinnossa ei tätä ole juurikaan osattu arvostaa. Mutta kun kaunis rakennus on jätetty rappeutumaan, myyntipäätöksen hätiköity peruminen on käsittämätöntä juuri nyt, kun innovatiivinen ratkaisukin olisi näköpiirissä.
Purkua on perusteltu muun muassa sillä, että alueellla olisi ongelmallista pyörittää kahta kahvilaa. Tiivistyvässä kaupungissa lienee tilaa useammalle yrittäjälle näin hienolla paikalla.
Toinen perustelu löytyy apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilän allekirjoittamasta esityksestä kaupunginhallitukselle. Sen mukaan rakennus on huonokuntoinen ja ympäristöään “nykyisellään kiistatta rumentava”, niinpä “tilanteessa, jossa ei ole edellytyksiä luotettavasti arvioida sen säilyttämisen ja nopean kunnostamisen realistisia mahdollisuuksia” se on purettava. Tällaiset väitteet tuntuvat sekä pahoilta että asiantuntemattomilta.
Mitä pikaista purkua haluavat pelkäävät? Vapaaehtoiset ovat sinnikkyytensä osoittaneet ja heillä on resursseja tehdä uraauurtavaa työtä yhteiseksi hyväksi. Laadittakoon kauppa- ja vuokrakirjat siten, ettei kaupungille tule ylimääräisiä kustannuksia. Jo myynnillä kaupunki säästetäisi arvioidut yli 90 000 euroa purkukustannuksissa.
Olisi käsittämätöntä, jos kaupunki ei voisi tarjota paviljongin puolustajille edes mahdollisuutta.
Eeva Berglund
Etu-Töölö, Helsinki
En ihan muista, miksi laitoin Etu-Töölö, tai miksi käytin usein-sanaa ja se johdannaisia niin paljon, mutta kiva nähdä lehdessä.
Myös Hufvudstadstbladet on julkaissut aiheesta eilen: http://hbl.fi/lokalt/2013-01-08/invanarna-ska-fa-en-chans
Reblogged this on albertokoomaafterskiclub and commented:
Kiitos mielipiteen lähettämisestä HS:N toimitukseen. Hienosti oli esillä ja sai minutkin ottamaan kantaa Helsinkiläisille rakkaaseen rakennukseen. Kannanotto rakennuksen säilyttämisen puolesta lähti hallituksen jäsenille ja toivottavasti tämän päivän kokouksessa rakennus tulee säilymään!
Pingback: Reviewing Rebel Cities by David Harvey « Building texts
Pingback: “The process of inquiry provides clarity to muddled situations” | Building texts
Pingback: Book Launch Party in Hietsu | Building texts