Miten Kaupunkia Rakennetaan – Tapaus Helsingin Hietaranta

Eilen kirjakaupassa tulin silmäilleeksi Richard Sennettin viime vuonna ilmestynyttä Together. Sitä edeltävät teos, The Craftsman oli tehnyt minuun vaikutuksen, ja onnistuin myymään siitä arvion eräälle suomalaiselle lehdellekin, joka löytyy edelleen täältä. Uuden kirjan alkusanat sisältävät seuraavan:

The last lap of my project lies before me, a book on making cities. They aren’t made very well today.

Ja kirjahan oli siis ostettava. Ei vähiten siksi, että viime perjantai-iltapäivä meni omasta puolestani sen selvittämiseen, miksi yhtäkkiä Hietarannassa sijaitseva Gunnar Taucherin suunnittelema kaunis puurakennus olisi purettava, kuten Hesari sitten uutisoikin. Alla kuva syksyltä 2009.

HietsuTaucher2009

Helsingin kaupunginhallitukselle ehdotetaan huomisaamuisessa kokouksessa rakennuksen purkua siitä huolimatta, että marraskuussa jo uutisoitiin, että se myytäisiin yhdellä eurolla kaupunginosa-aktiiveille korjattavaksi.

Kaupunkeja ei enää rakenneta kovin hyvin, mutta eivät tunnu demokratian periaatteetkaan oikein toteutuvan.

Tässä on taustalla kunnianhimoista kansalaistoimintaa. Mukana olleilla tahoilla, Töölö-Seuralla, Töölö-Liikkeellä, Töölöläinen Oy:llä ja muilla, on ilmeisesti paitsi sinnikkyyttä myös resursseja. Itse olen sivusta seuraaja, mutta olen iloinnut heidän työstään. Samoin arkkitehti Ville Ylösen panoksesta. Vielä opiskelijana vuonna 2011 ryhtyi hän tekemään diplomityötään rakennuksesta. Työ kartoittaa mm. paviljongin roolia helsinkiläisessä arjessa kautta vuosikymmenten, mutta ennne kaikkea se tutkii vanhan ja uuden puurakentamistekniikaan yhteensovittamisen mahdollisuuksia. Kestävyydestä huolta pitävälle, aiheen ei luulisi olevan marginaalinen. Käsittääkseni Ylösen työ käy mainiosti alustavasta korjausrakennussuunnitelmasta.

Niinpä perjantai ilta, lauantai aamu, ja nyt sunnuntai aamu, ovat taittuneet aiheen parissa, eikä vähiten facebookissa, missä on tuohduttu. Alla oleva kirje taas lähti Hesariin eilen, mutta valitettavasti se kh:n kokous on jo huomenna.

Helsingin rakennettu ympäristö on kovassa muutoksessa. Juhlapuheissa muistetaan iloita myös helsinkiläisten oma-aloitteisuudesta kaupungin kehittäjinä. Mutta tässä koko muutosprosessissa on jotain pahasti vialla. Ympäri Helsinkiä asukkaiden oikeudentajua loukataan yliolkaisella ja suorastaan huonolla suunnittelulla. Ei meitä voi haukkua NIMBYiksi, jos vastustamme sitä uutta, isoa ja rumaa jota tarjotaan. Mielestäni kaupunkiaktiivien teettämät vaihtoehtoiset suunnitelmat ovat yhä useammin virastojen ja suurten rakennusfirmojen massatuotantoa oleellisesti hienostuneempia ja mielenkiintoisempia.
Viimeisin esimerkki oli perjantaina 4.1. tietoon päässyt uutinen Hietarannan entisen kesäkahvilan ja pukuhuonerakennuksen mahdollisesta purkamisesta, jota kaupunginhallitus käsittelee 7.1.. Kaupunki haluaisi sittenkin purkaa rakennuksen, vaikka marraskuun lopussa ilmoitettiin, että Kiinteistövirasto möisi sen töölöläisille kunnostettavaksi säästäen siten arvioidut 90 000€ sekä – asia mikä on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle – kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennuksen.
Se päätös oli suuren työn tulos, jota oma-aloitteiset helsinkiläiset ovat vuosien mittaan tehneet. Vapaaehtoistyön valossa oli selvinnyt esimerkiksi se, että paikalleen sopiva, mutta kaupungin häpeällisesti rappeutumaan jättämä kaunis rakennus, voitaisiin kyllä kunnostaa. Se voisi hyvin jatkaa eloaan siellä mäntyjen juurella, ilahduttamassa tulevia helsinkiläisiä niin kuin on ilahduttanut aiempiakin.
Perjantain uutisoinnin mukaan olisi ongelmallista pyörittää kahta kahvilaa alueella, sillä siellä on jo Ann Mare-niminen kahvila uudessa, oleellisesti vähemmän mielenkiintoisessa, mutta sitäkin näkyvämmässä rakennuksessa. Tuollaisesta asiasta voi kuitenkin sopia kaupungin ja uuden omistajan välillä. Kaupungin nettisivujen linkkiviidakosta löytyi myös Hannu Penttilän allekirjoittama esitys kaupunginhallitukselle, jonka mukaan rakennus on huonokuntoinen ja ympäristöään “nykyisellään kiistatta rumentava”, ja “lähtökohtana tulee pitää sen purkamista tilanteessa, jossa ei ole edellytyksiä luotettavasti arvioida sen säilyttämisen ja nopean kunnostamisen realistisia mahdollisuuksia.”
Tuntui pahalta tuollaista lukea. Jos omatoimisuutta halutaan edistää, ja kun sitä todennäköisesti myös tulevina vuosina todella tarvitaan, jotta Helsinki säilyisi tulevaisuutenakin poikkeuksellisen viehättävänä kaupunkina, miksei kaupunki voi tarjota sinnikkäille ja asiantunteville paviljongin puolustajille edes mahdollisuutta? Mitä kaupunki menettäisi? Innostusta on ja hyvin resurssoidut töölöläiset voivat hyvinkin onnistua tekemään kulttuuriteon, josta varmasti muutkin kuin paikalliset iloitsisivat. Jos kaupunki pelkää, ettei niin olisi, kirjattakoon tätäkin koskevat ehdot kauppasopimukseen.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: